Mielenkiintoisia säe- ja sovitusratkaisuja. Kuuloistaisi että bändillä olisi oma aika mielenkiintoinen soundi ja meininki. Soittokin sujuu kyllä hyvin.

Ihan tulee Pink Floyd ja Syd Barrett mieleen heti alkuun. Sit lisätään vauhtia ja maisemat vaihtuu... Tässä on vaikka mitä. Vetää pasmat sekaisin näin ensi kuulemalla. Hyvää matskua, vaatii vaan totuttelua. Todella ihmeellistä.

Loistava lähtö ja sitten jotenkin vesittyy. Mielenkiintoinen tämä nyt kuitenkin on. Laulut on hienot. Skahan olisin toivonut lisää groovea. Loppujen lopuksi hieno biisihän tämä oli alun pienen pettymyksen jälkeen.

Ehkä tuota artistinimeä kannattaa hioa, nyt se on pikkasen epäselvä. Mutta itse biisistä: oikein hyvää stuffia!
Ihmeen huonoja arvosanoja ovat kanssa rinkaajat antaneet, sillä itse tykkään ja arvostan tälläsiä tyylicoctaaleja.

Ja erityismaininta a-osan stemmoista, muhun vetoaa ihan kympillä. Täytyy sanoa, että tää tyyli teki niin suuren vaikutuksen, että vaikea päättää kuinka hyvä itse biisi on.

Täytyy antaa ysi ja sulatella matskua ja ehkä tutustua noihin muihinkin biiseihin.

Biisin kuunneltuani aloin miettimään mitä tästä oikeastaan jäi päähän... En keksinyt vastausta. Soundit on aika perusdemosoundit. Sitä en kommentoi enempää. Mikä tuo efekti on välillä vokaaleissa? Kuullostaa saatanan tyhmältä. Pituus on hyvä, ei vaivaa liiallinen itsensä toistaminen.

Tästä alusta tulee vähän sellaisia Pink Floyd -fiiliksiä, jotka nostavat heti karvat pystyyn. Valitettavasti homma kuitenkin läsähtää vähän loppua kohden. Nopeampi kohta kuulostaa lähinnä kohkaamiselta. Ihan omaperäinen tekele. Siitä plussat, mutta jotenkin tämä jää vielä vähän puolitiehen.

mahtava 60 luvun loppua. pientä bowieta haavittavissa. toinen VAHVA mielikuva on mashin tunnari, se suicide is painless. kasari osuus (kertsi?) ei oo mun lempparia mut alku lähtee hienosti.

Jännästi ja aika isosti soivaa engelska poppia. Mukavasti biisi tykittää eteenpäin ja varsinkin toi C-osa taimimikä seny onkaan kuulostaa suorastaan hilpeen makealta!!

Tuo stemmaosasto ansaitsee kyllä isot kehut, bueno! Hevimpi osio tuntuu pettymykseltä hienon alun jälkeen ja tekee biisistä hieman sekavan kokonaisuuden, minun puolesta sen saisi rypistää tuosta roskikseen...

Kiva, mutta soundit hieman laihat. Kaikki muu tosin onkin sitten kohdillaan.

hupsu linjan päällä..

Soitto ja laulu hallintun kuulosta, saunditkin kohillaan.. ei paha olleska.

Biisin vaihtelee ja etenee aika mukavasti eteenpäin, mutta silti tähän jotain erikoista kaipaa... Vähän jotain erikoisuutta tämä tarttis, että valtavirrasta edes erottuis... Toisaalta laulaja kyllä omistaa ihan hyvän äänen...

Mutta ei tämä biisi kyllä korvia särje, elikkä siinä mielessä sulla on idea, mutta omaperäisyyttä tarttee...

Kyllä se siitä...

Mainio seos erilaisia eväitä. Taitava "ryhmä". Varsin maukas keitos.

Mukava kuulla, että biisi alkaa heti laulun kanssa, sopii hyvin. Aika yllättävästi muuttuu biisi monissa kohdissa, mutta muutokset on tehty mielestäni aika miellyttävästi ja biisi on monipuolinen. Tykkään erityisesti noista vauhdikkaista osioista (esim. kohdassa 2:25) .

Tämä oli mielenkiintosen kuulloista!

Tykkäsin kovasti lauluista. Säkeistöistä tuli mieleen jostain syystä Kingston Wall...Stemmat toimi varsin hyvin, diggailin tuota harmonista laulusoundia, siitä tuli mieleen Scott Weiland. Kertsissä meininki muuttui sitten Tom Waits henkiseksi, se oli vähän siinä rajoilla kuulostiko se ylitulkinnalta vai oliko se vain persoonallista. Myös Pink Floyd tuli mieleen...

Noh, ehkä tuossa oli lokerointia tarpeeksi. Hieman tuli sellainen fiilis että laulu tulee naamalle ja bändi on taustalla diskanttisena. Nämä miksaushommat on tietty makuasioita. Biisissä on potentiaalia, mutta esim. rakenne voisi olla vähän monimutkaisempi kuin säkeistö-kertsi-säkeistö-kertsi. Kyllä sinne joku c-osa tai soolo menisi varmasti. Nyt tuntuu että biisi loppuu vähän kesken.

Joka tapauksessa lupaavan kuuloista meininkiä. Keep on rockin'!
-Tommy/Thunderbaum

Upea aloitus. Lähes The Who-maiset stemmat ja tunnelmat. Tahtilajin vaihtumisesta voi olla monta mieltä. Itse olisin tykännyt alun tunnelman säilymisestä, onneksi se toistuu ja sen "löytää" uudestaan. Ride-pelti on välillä "halvan" kuuloinen. Oliko se nyt c-osassa? Eniten jäi päähän soimaan tuo aloitus akustisinekitaroineen. Kiitos. -mr-

Ei mikään omaperäisyydellä kullattu, mutta ihan toimiva laulumelodia siinä hitaammassa osassa. Nopea kaahaus tuntuu väkinäisesti biisiin naitetulta. Laulussakin on aika teennäistä fraseerauusta siinä kohtaa.

Vähän sekava keitos. Sotkuiset soundit eivät paranna tilannetta.

Aika jännä! Alun laulusta tulee mieleen vähän Pink Floydin ensimmäiset tuotokset. Sitten siirrytään tosiaankin vähän punkinpaan menoon taas palaten takaisin nostalgiseen Floydiin...ja loppu sitten rokaten!