Alku sopivan psykoottinen. Biisi on taas hyvä ja vaihtelu hitaamman ja nopeamman mättämisen välillä pitää mielenkiinnon loppuun asti. Taas hyviä riffejä ja raskaita komppeja, jotka saa jalan vipattamaan mukana. Vokaalit rääkyy taas 9 arvoisesti. Kyllä kokonaisuus on 9 arvoinen.

Ite en tykkää oikein black metallista, joihin on lisätty muita osuuksia. Ei sillä, että olisin taas yksi toinen ''true-metal'' peikko tässä maassa. Se johtuu vaan siitä että pidän black metallista sen originaaleimmassa muodossa, kylmässä ja yksinkertaisessa. Tämä alkuintro ei oikein säväyttänyt, ei vielä onnistunut tunnelman luonti kovin hyvin. Sitten tuli itse riffit ja soundit. Ne oli jollain tapaa häiriintyneitä, eikä ollenkaan mun makuun. Välillä tuntui kuin olisi soitettu black metallia death metal-tyylillä, toisinpäinhän se on mahtavaa, mutta. Pisteitä annan ainakin siitä, että oli rakennettu kappale erittäin huolellisesti, vaikka kappale oli melkoisen proge, eli siis hienosti rakennettu verrattuna moniin muihin Mikserin progressiivisiin akteihin, jotka vetää improvisaatiota vailla punaista lankaa. En pysty silti sulattamaan kaikkia näitä ratkaisuja, mitä nyt tällä biisillä tehtiin. Potentiaalia on.

Vallan menevää bläkkistä. Mitähän tästä nyt sanoisi. Ehkä tekopyhästi: Hyvää genressään, ei iihan minun makuuni.
Soundi puoli vallan reilassa ja helvetin kova meininki. Ei nyt kuitenkaan minua vakuuta faniutumaan.

Eipä pettänyt tämäkään teos. Ehtaa Wårpathia. Setä Satyr ja kumppanit sieltä paistaa läpi, mutta juuri oikeassa hengessä. Pidän biisin kaoottisesta tunnelmastatodella paljon.

ei noita alun hälyjä oikein jaksa, ei mitenkään innosta.

kylhän se sit lähtee vauhtiin. Asiallista kamaa, mut ei pahemmin säväytä, vähän liian peruskamaa, vaikka siis kuulostaa pätevältä

Kuulee selvästi kehityksen, laulu ja soitto on tiukempaa, sekä synkempää!! Näin se homma toimii. :)

kyl tää toimii.. en mie kehttaa rueta narisemaan toisten tekemisiä. rummuista vastaavalle terveisiä, hyvä saundivalinta.

Tiukkaa vääntöähän tämä biisi lopulta olikin, vaikka introsta päätellen olisi voinut luulla muuta tulevan ämyreistä.

Enempi kyllä tuli DHG mieleeni, taikka Satyriconin uusi matsku, sillä jotkin kohdat olivat enempi post-BM, taikka jollakin kumman tapaa avantgardisemmat.

Eipä ollenkaan hassu veto... kuulosti pitkästä aikaa kuultuna hyvältä matskulta... siis tulevaa ootellen

Selkeä tyylimuutos havaittavissa näissä uudemmissa biiseissä. Sekä soundipoliittisesti, että riffittelyjen puolesta. Soundimaailma on paljon kliinimpi kuin aiemmin ja jotenkin mielestäni sellainen lievä tunkkaisuus tuki vanhempaa materiaalia paremmin. Ehkä tämä ratkaisu on kuitenkin uuteen materiaaliin nähden varmempi ratkaisu, mutta hieman lisää särmää jäin kuitenkin kaipailemaan. Joitain hienoja harmonisia ratkaisujakin oli saatu upotettua mukaan, mutta sovituksellisesti näistä riffeistä saisi tehtyä useammankin biisin. Biisissä oli siis hieman liikaa vaihtelevuuttaa omaan makuuni, vaikka en niin kovasti liputakaan monotonisen musiikin perään. "Johdattelevalla" sovituksella tästä olisi saanut hieman selkeämmän kokonaisuuden. Tällaisena jäi hieman sellainen "riffiä riffin perään" maku suuhun. Soitannallisesti hieman hätäisen ja levottoman kuuloista matskua, mutta metronomin tarkasti yhteensoitto ei kai olekaan se pääpointti Wårpathissa.

Totta on kuitenkin vieläkin se väite, että Wårpath on yhä edelleen mikserin black metal tarjonnassa selkeästi kärkikastissa ns. parhaassa viidennessä. Ja siihen kun lisätään vielä rutkasti saatanallista kunnianhimoa ja luovaa hulluutta treenihien muodossa niin uskon, että tulevaisuudessa vertailukohteena ei ole mikserin black metal tarjonta kaikkine vammailuineen, vaan ihan oikea musta taide. Viva Satan!

Buaa. Intro oli kyllä helvetin hyvät. Kitarasoundit vähän yllättivät, odotin paljon rosoisempaa ja tunkkaisempaa soundia. Osa riffeistä ei meikäläiselle iske niin hyvin kun voisi iskeä. Muutama riffi sitten taas toimii helvetin hyvin. Mielestäni laulun olisi pitänyt olla hieman räjähtävämpää/agressiivisempaa mutta toimiihan tuo noinkin. Mielestäni silti edelleen paras biisinne on Purification Ritual. Pidän sen soundeistakin enemmän, ja se jää mieleen paremmin. Tämän biisin rakenne oli tosiaan hieman erilainen kuin "normaalilla" biisillä, senkin kieroutuneet paskat. :D Loppujen lopuksi, hyvää ja toimivaa bläkäriä jokatapauksessa. Ilolla tätä kuuntelee.

Vähän kulahtaneen olonen. Ei mielestäni ihan kovinta wårpathia. Pisteet soundeista ja puolenvälin tienoilla minut tuolilta pudottaneessa Melenium-biitissä. pu tsi pu tsi.
Wårpath on kova mutta tämä kyseinen kappale ei oikeen nyt iskenyt :/

Tiukka alku, todella hyvin vetää tunnelmaan mukaan, en osaa sanoa miten toimis splitillä, spliteissä on se ongelma, kun sen musan pitäs toimia levyn kokonaisuudessa sen toisenkin bändin biisien kanssa. Näin yksittäisenä biisinä tämä menee. Kitarat on jotenkin huonon kuuloiset. Tai no ei "huonon" mtutei ihan niin hyvän, kuin monissa muissa biiseissä. Laulu ja muut elementit toimii.

Kappaleen rakenne on jotenkin omituinen, ei ihan iskevimmillään, joskni puolivälin hitaampi junttauskohta virkistää vähän.

Ehkä juuri rakenteessa on jotain, mikä ei tee tästä ihan yhtä iskevää, kuin monet muut teidän biisit. Tuo alun intro oli kyllä hyvä idea tunnelman kannalta, joskin tuollaisen intron jälkeen olisi odottanut hiukan erilaista liikkeelle lähtöä. Lisäksi kitarat on jotenkin puhtaamman ja perus-hevin kuuloisemmat.

Biisi menee silti luokkaan "hyvä" muttei mitään mestariteosta tällä kertaa.

Melkoisen ahdistuksen merkeissä leijutaan intron tunnelmissa.Mutta kyllä se samointein potkaisi munille oikein kunnolla biisin käynnistyttyä...Rivot soundit kruunaavat perkeleellisellä asenteella raivoavan biisin.
Mutta,mutta tässähän on oikein progehtavia sävyjäkin mukana...Makeita aksentoutuja juttuja vilisee kompin seassa.
Tässähän joutuu oikein keskittymään erottaakseen kaikki biisiin piiloitetut hienoudet....
Sävyjä ei puutu,eikä tempoa...Toimii!!!!

aivan mahtavaa \m/

Ai jumalauta miten hyvä alotus tässä on! :D Wårpathmaisen kieroutunutta ja hyvin potkii loppuun asti. Ainoa josta valittamisen varaa oikeasti löytyy on laulu, joka on kyllä uskomattoman saastaisen kuuloista mutta ei mielestäni tarpeeksi aggressiivista tällaiseen kipaleeseen.

Kaikenkaikkiaan ihan vitun tiukka ja kieroutunut ralli. Jatkakaa samaan malliin.

Mahtava kappale...säästytään vaivalta kun olen samaa mieltä ylempien kanssa :)

Kyllä oli taas vittu tiukka biisi... alku intro oli häiritsevän mukava... tuota vois luupata levyllisen ja kuunnela sitä ainakun nukkuu... :P Mut itse biisi oli itse PERKELE... liisää tätä saatana \,,/

Siitäpä onkin hetki vierähtänyt kun viimeksi tulin WP:a kuunnelleeksi. Kun oikein kaivelen muistiani, niin taisin kiitellä aiemmissa tuotannoissa progressiivisoitumista perinteisen autotalli-korpikuuset-ja-surina (lue: Old School Black Metal) sijaan. Pitäisikö tästä nyt ajatella että Wårpath on kuten monet muutkin mustanmetallin takojat tehnyt _sen_, eli "myynyt itsensä", on tämä jo niin loppuunmietityn oloista että vaikea uskoa pelkän "pirullisuuden" olleen inspiraationa...Mutta mutta, itse kun olen kuitenkin aina enemmän musiikista kuin uskonnoista kiinnostunut, niin olen pakotettu ilmaisemaan pitäväni uutukaisestanne. Kehitys on kehittynyt, ja suunta näyttää olleen se, jota jo joskus noin vuosi sitten kiittelin. Jos viitsisin, niin kyllähän tästäkin voisi liudan vaikuttimia tunnistella, mutta tiedätte ne kuitenkin itse, eikä tämä mikään "Arvaa kuka?"-peli muutenkaan ole; kaikkihan me joskus olemme levyjä kuunnelleet.
"Omaperäinen musta lejeerinki", siihen tämän voisi tiivistää.

Haha :D olipa psykoottinen tekele. Riitasointuja alussa yhteen vedettynä taitavasti. Biisi pysyi kasassa, kuulosti juuri niin synkältä kuin pitääkin. Lauluun olisi kai voinut panostaa vielä enemmän. Odotin kuulevani pitkiä kirkumisia/huutoja, joita ei paljon tullut. Toimivaa kuitenni. Biisi nappasi heti kiinni kuin moskovan miliisi. Oikein hyvä.