Ylhäältä kun alaspäin laskettelen, niin nyt on sitä kaipaamaani surinaa skitoissakin jo. Donkkareihin tämä vertautuu, ei voi muuta, mutta Kallella teksteissä on aina pari käpellystä, tässä ei, vaikka tämänkään tekstin vokaalisuus ei ole parhaimmillaan, sanat eivät esim. kertsissä maistu oikeilta. Kitarasoolo karkaa käsistä avaruuteen =D

Hypnoottisesta riffistä tykkäsin paljon, samoin kertsistä. Vahva tunnelma välittyi. Pakko kuitenkin sanoa, että suttuisen epätasainen miksaus verotti aika paljon kuuntelunautintoa. Ehkä hiukan tuosta edellämainitusta seikasta johtuen aloin hiukan kyllästyä soolon kohdalla. Kenties pituuttakin oli hivenen liikaa? Asiallinen biisi, muttei mielestäni artistin parhaimmistoa kuitenkaan.

Rapeat kitara saundit. Tuommonen perinnesaundi höystettynä tylsällä ja harvahampaisella säröllä. Vähä niin kuin point to point koneen ja marsun 8100 risteytys. Hämmentävä suoritus. Toi soolo -ihan rehellisesti sanottuna- on niin pitkä, että se ei enää palvele biisiä. Itse biisi tuttua Black-raivoa, mikä on hyvä ja teknisesti OK.

kuinka ruoho voi olla pahaa? voimaa kuin pienessä kylässä. Tulee naamalle kuin saksalaisissa pornofilmeissä. junnaa mageesti. soolo on pitkä ja turha, en mitään asiaa ainakaan siitä kiinni saanut. liekö tarkoituksenmukainen.