Biisi vei aluksi mustavalkoiseen maisemaan, jossa sataa tuhkaa taivaalle hiiltyneiden enkelten kyyneleistä... No niin asiaan. Biisi alkaa hienosti synkähköjä maisemia maalailemalla ja n.02.11 kohdassa kappale saa uuden käänteen valoisampaan suuntaan luoden mielikuvan skitsosta futucempalon soittajasta,vedellen arpeggioita kappaleen kääntyessä jälleen tummemmalle puolelle. Tuli vaan nuo Enki Bilalin kirjat mieleen kappaleen myötä. Mutta loistava biisi, kerta kaikkiaan.