Mielikuvarikasta lyriikkaa jossa myös ajattelemisen aihetta nykyihmiselle. Onnistuneesti toteutettu laulu kokonaisuudessaan.

Tässä kappaleessa on mukavan rauhalliset ja melodiset kitarakuviot. Soitto on teknisesti tasaisen varmaa ja kappale pysyy hyvin kasassa. Punainen lanka on myös kuulijan edessä koko ajan, eteneminen ei tunnu päämäärättömältä. Vähän sama ongelma kuin tuossa toisessa kappaleessa on vokaaliosuuksien pieni vaisuus ja huojunta. Mikäli niihin saisi hieman lisää tarkkuutta ja "sävyä", niin kappale nousisi uudelle tasolle. Tällaisenaankin kuitenkin oikein mallikas ja tunnelmallinen kitaraballadi