Part III oli ehkä piirun verran parempi ja tunnelmallisempi, mutta tässäkin on potkua. Maisema on edelleen kylmä ja pimeä, kuin hautakammiossa tai vastaavassa loukossa, josta ei ole poispääsyä. Puolen välin paikkeilla tunnelma vaihtuu kauhumaisemmaksi soittoineen ja murinoineen. Lopun sodanjulistukset mahtipontisella taustalla kuulostaa pirun upealta. Vähän tulee mieleen Coph Nia. Joka tapauksessa tämä on helkkarin hyvää.