Ei varsinaisesti mitään huonoa, mutta ei varsinaisesti mitään hyvääkään. Huonoudeksi ilmaantuu siis tasapaksuus, ehkäpä lievästi vokaalisovitusten vierelle.

Alku lupailee ihan huippu kappaletta! ...mutta loppua kohden mentäessä tylsästyy. Paikoitellen sanoista saa kyl jotain selvää.. ihan ok murina. Soundit on hyvät (mitä näiden mun kuulokkeiden perusteella kuulee).
Ale vaa kuuntelee liikaa Manovaaria.. mul tulee nimestä ja tost SATAN! huudosta Deicide mieleen. Loppun demppaus riffin taukoja oi voinu korostaa enemmän miksauksessa niin et olis kunnolla dynamiikkaa ja jytisis enemmän (tai ehkä komppi olis voinu olla erilainen, suhisee se pelti niin huomattavasti).

Kyllä noista sanoistakin saisi hyvin selvää (ainakin minä :D), jos laulu olisi hitusen kovemmalla, koska nyt skitat vähän haukkaavat vokaalien osuutta...
Rajun kuuloinen paketti kokonaisuudessaan ja laulukin oli yllättävän hyvin vedetty (siis ne matalat örinät, koska ne yleensä menevät "vähän sinne päin")... Yhteissoitto skulaa ja melko timmi paketti (ehkä turhankin) olisin ehkä odottanut jotain pikku kikkaa sinne tänne, mutta enpä tiedä sitten miten se olisi sopinut tähän onnistuneeseen menoon... Soundeista sen verran että pellit tuntuvat olevan melko puuroutuneet tai muuten vain liian hiljaisella... Oho tulipas taas selostettua :D...
Eiköhän tästä voisi 10 antaa, mutta jätetään vähän parantamisen varaa seuraavaa biisiä varten :D

Melko samaa mieltä kuin edellinenkin. Itselleni sanoja tärkeämpää DM:ssä on brutaali meininki ja rujot riffit. Siinä on onnistuttu. Murina myös on laatutyötä. Kelpo biisi.

Kappaleen nimestä kumpuaa mieleen MANOWAR, mutta kauempana tästä ei voitaisi olla. CASKET raivoaa melko primitivistä death metallia ja osaa asiansa hienosti. Alavireiset kitarat tarjoilevat riffejä, jotka voisivat hyvin olla 15 vuoden takaa, joten esikuvat on kuunneltu ja vieläpä melko tarkasti. SLAYER puskee vahvasti esiin ja erityisesti näin käy kun kitarasoolo iskee kehiin, sillä sen verran HANNEMAN/KING-maneereita tarjoillaan.

Vokalisointi taas vaikuttaa enemmänkin MORBID ANGEL meiningiltä, eli ajalta jolloin sanoista oli erittäin hankala saada tolkkua ja näin käy tässäkin. Aikoinaan sanojen ei kai ollutkaan tarkoitus kuulua, väitettiinhän jopa LEE DORRIANin murisseen tennispallo suussa, mutta kieltämättä olisi hieno kuulla mitä sanomaa tässä kuulijalle tarjoillaan.

Yhteissoitto pelaa mallikkaasti, joskin kappale on sovitettu hieman liian "turvalliseen" muotoon, eli liiallisia irtiottoja vältellään.

Kitarointiin vaan rohkeasti lisää latausta ja rumpali voisi rohkeasti toteuttaa LOMBARDON ja SANDOVALIN viitoittamaa polkua jolloin kappaleen ja koko bändin agressiotaso nousisi huomattavasti.

Sehän potkas kivasti käyntiin. Vaikutteet kyllä huomaa. Ja onneks kuulin lauluakin seasta. Pelkäsin jo että tää menee tähän loputtomaan instrumentaalibiisien kerhoon. Morbid Angel onn vahvasti esillä tuossa riffissä eräässä kohdassa... varmaan tiedätte itse missä. Hyvä paketti.

Roby S.
FME

Ei jumaliste miten saatanan kovaa kamaa! Tuli Deathchain aika paljo mieleen, eikä yhtään huono juttu.

Tässä on asennetta... muutenkin döödiksen ystävänä pidän... ehkä vähän raskaammat soundit vois olla mutta erinomainen näinkin