Sanoitus ja tulkinta saivat minut nauramaan, vaikka biisi kuvaa joulun ahdistavana ja melkein helvettinä, josta jälkikäteenkin on vain läskiä ruhossa, eikä ilon häivääkään. Kun asia kuvataan näin rujosti, silloin ei voi muuta kuin nauraa, kuten minulle kävi. Synkeää ja ahdistavaa ääniperformanssia, joka kääntyy lopulta valoksi kuuntelijan mielessä ... En nyt anna numeroarviota, kun kyseessä kisabiisi.

Sanotukset tein tunnissa ja niissä on jotain omaa elämää mutta, ei nyt ihan noin rankkaa:)Toista versiota yritän miksata himan paremmin.

Far out! Erikoisin veto vähään aikaan ja täysin osaamisalueeni ulkopuolella: laulu, jossa pääosin puhutaan siinä kohtaa missä normaalisti on melodia, sanat ovat ns. suoraa lyriikkaa lähes ilman minkäänlaista riimitystä ja jokainen säkeistö taitaa mennä vähän eri tavalla (ehkä?). Tätä on pakko kuunnella tajunnanvirtana eikä tavallisena biisinä. Vaati toisenkin kuuntelukerran, että biisiin pääsi jotenkin sisään.

Sanoituksessa on selvä sanoma ja inhorealistinen kuvaus Joulun n. lieveilmiöistä. Vielä kun kertosäkeeseen pistäisi "poliisit on ovella" siihen missä on "Joulu on jo ovella" niin täysi kattaus olisi valmis. :D

Onko kyse metalli-punk-Joulu-parodiasta vai ei? Siinäpä pulma jota mietin seuraavaksi. Jos tarkoitus oli hämmentää sekä joulubiisisoppaa että isoa osaa kuulijoista, niin siinä onnistutaan paremmin kuin hyvin. :)

Bändin nimeä mukaileva tukeva ja repivä tausta, josta vokaalit kuitenkin erottuivat kitaravyörytyksestä huolimatta ihmeellisen selvästi, sopii biisin sanomaan paremmin kuin hyvin.

Vielä ei tarvitse antaa numeroa kun kisa on kesken.

Joululaulukisan puitteissa täällä. Ja voihan Luoja! Tai ehkä enemmänkin voihan Perkele! Odotan jo innolla, mitä Antti tästä esityksestä tulee sanomaan. Antti kun osaa niin hienosti sanoa asioita silloinkin, kun on vähän vieraampaa matskua.
Mutta hei minä olen kuules nyt näin tuoreeltaan hieman sanaton. Nuo voksut ovat kyllä "pirun" erikoiset. Ne ovat nyt enemmänkin osa soittimia kuin varsinaista laulua.
Mutta jollain tasolla toki vakuuttavaa raastoa. Suorastaan jopa vitun pelottavaa settiä.
Ja kun katsoo tätä artistin sivun stailausta, niin ainakin biisi on isäntänsä näköinen.
Ja mie ite oon nykyään muutenkin naurettava popparipoika.
Niin ja vaikka aikoinaan 1980-luvun lopussa käynyt läpi kaikki ne rankimmatkin hevimetallibändit, niin se musaskene ei ole ollut enää vuosikymmeniin ihan minun juttuni. Paitsi jos se laulu on erityisen timmiä ja tekninen osaaminen kovalla tasolla.
Tämä oli puhtaasti hämmentävä kokemus ja kyllähän näitäkin tarvitaan näissä kisoissa pakkaa sekoittamaan.
Mielenkiintoisinta tässä ehkä silti se, että hyvin vaikea tämän vedon perusteella sanoa, kuinka tosissaan ja kuinka paljon huumorilla tämä on vedetty. Melkoista paahtoa juu.
En osaa edes numeroa tälle antaa. Kun en nyt näin yhtäkkiä tiedä, millä helvetin arvosteluskaalalla tätä pitäisi nyt sitten lähestyä. :)