Hämmentävää pörinää. Tehdas-perkussioita, saundit tuommoset tunkkaset, niin ettei jää epäselväksi, että tämä on nyt sitä industrialia. Ehkä saisi lisää monotomiaa olla, mutta ei kai tässä mitään selkeitä kappalerakenteita ole ollut tarkoituskaan rakentaa. Välissä oleva melu hämää aika pahasti. Luulee, että nytkö se rytmi loppui, mutta sit alkaa taas uusi rytminen noise tulla mukaan kuvioihin. Ihan mukavahkoa muzaa.

Voi vittu sun bassojes kanssa, kivasti tuuttaa:pöytä, seinät, ikkunat ja koko maailma tärisee saatana!!!
Itse biisi on pitkä, joka on hyvä asia tämäntyyliselle musalle mielestäni. Joku siellä kuulostaa vasaroivan, paljon luo mielikuvia jos vain antaa päänsä luijua metelin syövereissä silmättömänä olentokarjuna.. Mitään musiikillisesti rakentavaa kommenttia en pysty edes ajattelemaan ulostavani..

Muuten, tossa hetki sitte meni SystemShock2 läpi - tää ois sopinu sen taustamusaks aivan helvetin hyvin!!

Enpäs ole taas vähään aikaan Belz Krovia kuunnellut, mutta eteenpäin ollaan näköjään menty taas roimasti tyylissä.

Ensivaikutelmana sanoisin, että tämä on melko purevan kuuloista äänimaisemaa - ehkä voisin kaivata enemmän sellaista matalaa bassomurinaa tuonne taustalle. Tai no sitä tuleekin näköjään mukaan kun päästään vähän eteenpäin biisissä. Kaiken kaikkiaan aika hyvän kuuloista saundia olet vääntänyt.

Tämä ei näköjään ole ihan tasaista noisea, välillä vaihtuu rytmi. Ei tämä kyllä mitään metalliakaan ole. Pikemminkin jotain rhythmic noisea. Eli vähän Merzbow-osastolla mennään. Tulee mieleen Tetsuon soundtrack. Kannattaa muuten kattella nuo Tetsuot joskus, jos et ole aikaisemmin tutustunut. Niitä on kaksi osaa.

Melkein pelottaa kuunnella tätä yksin kerrostalokämpässä puolen yön jälkeen. Tulee sellainen yksinäinen ja ahdistunut olo. Urbaania angstia ja teräksen fetisismiä niin sanoakseni. "Tetsuo" toisin sanoen. Ehkä myös vähän "D.O.A." -trilogiaa. Sitä Takashi Miiken cyberpunk-luomusta siis - ei sitä uutta jenkkiäksöniä.

Piru että säikähdin ku oli volumet vähän kovalla äskeisen miksaamisen jälkeen... Kuulovaurioni paheni taas asteen pari.

Jaahas. Tätä jo puinkin tuolla, mut oli pakko päästä sanomaan ku säikäytti niin totaalisesti tuo alku.. :D Kappaleena ehkä jopa yllättävän selkeä kokonaisuus tälläiseksi eepokseksi. Ajatus kulkee läpi sävellyksen ja nyanssit on kuultavissa täyteen tungetusta fiiliksestä huolimatta. Seesteiset osat ovat myös mukavasti paikallaan. Kappaleena siis väkevä. Tosin rumpuihin olisin ehkä vähän toivonut jotain variaatiota ja nyansseja ja joitain hiljaisempiakin kolahteluita. Mutmut, nämä on näitä mielipideasioita.

Kuuntelin tämän ensimmäisen kerran nappikuulokkeilla jotka eivät paljoa tuon kahdeksankymmenen hertsin alle taipuneet, jotta jäi nämä hienot alataajuudet kuulematta. Ja täytyy kyllä sanoa että asiayhteydet ovat huomattavasti selkeämmät ja se punainen lanka löytyy sieltä matalilta bassotaajuuksilta.

Jotta, jos sinulla on käytössäsi huonot äänentoistolaitteet älä vaivaudu kuuntelemaan tätä. Menee puoli sanomaa hukkaan.

Klassista bk:ta ja silti uutta Hyvä. Olet parhaimmillasi kun et yritäkkään olla pop. Ja olllessasi pop olet sitä klassisesti. Tää toimii. Hyvin rakennettua.

Miten melusta voi saada aikaan jonkinlaista melodiantynkää? Olet aivan uskomaton :)

Jännä juttu tuo et yhtäkkiä alkaa ikään kuin uusi biisi. Rummut ja kaikki toimii aivan mielettömän hyvin.

Täytyy tunnustaa etten normaalisti mitään tämänkaltaista kuuntele, mitään sellaista mitä olet tehnyt, mutta tämänkaltaiseen musaan tottuu vähitellen. Ja siitä alkaa melkein nauttia. Ehkäpä asiaa auttaa se kun olen seurannut sinun tekemisiäsi jo hyvän aikaa. Kuulee miten parannut biisikerronnassa jatkuvasti vaikka välillä pieniä takapakkeja tuleekin. Mutta täytyyhän niitä tullakin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta sitä lähellä voi olla :)

Nuo kovat kaiut, niistä en pidä, mutta muuten kyllä. Tämä on positiivista energiaa täynnä oleva biisi, joka rullaa koko aika eteenpäin eikä jää junnaamaan paikoilleen.

Jostain syystä minä näen tässä Kurt Cobainin hillumassa :o Tämä vain on sellainen nukkavieru garagemainen ruskeahko biisi. Joskin aina näen myös sinistä, johtuen siitä että sivusi ovat sen väriset niin se tunkeutuu tajuntaani... :)

Kyllä tässä välillä junallakin mennään... Pikajuna Meksikon halki kiitää yö jo on.... kohti tuhoa. Pikkuhiljaa kituen myrkytetyssä vaunussa. Tuo lopun junan tööttäys on aika kieroääninen, en pidä.

Pituudessa ei mitään valittamista. Se kiiti vauhdilla.