Aika rohkea veto tuo alun lauluosuus noinkin ohuella säestyksellä. Molemmilla vokalisteilla on aika ohut ja kouliintumattoman kuuloinen soundi äänessä. Mun puukorviin kuulostaa siltä, että sävelpuhtaudenkin kanssa olisi vähän hiomista, mutta intonaatio-asioissa olen usein väärässä. Soitto-osastolla ei sitten olekaan mitään moitteen sijaa, taustalaulut mukaan lukien.

Tässä on jotain samaa kaikessa aitoudessaan kun alkuaikojen suomirock -bändeillä. Sanatkin on jotenkin naivistiset ja kerronnaltaan lastenlaulumaiset; kiinnitetään huomiota irrallisiin yksityiskohtiin "Hiki sekoittuu kulmakarvoihin, olen tottunut liikennevaloihin".

Jotain kiehtovaa tässä on.