Kuu koskesta heijastuu, yö nojaa kaiteeseen
Ei ikäväni tulvaa tee, vaan joki lipuu luoteeseen.
Yölampun valossa makaan, lyö sydän tyhjää,
mietin saanko harpun vai haitarin, ullakolle vai kellariin?
Heitin veivin ja potkaisin tyhjää. Nyhjää tyhjää nyhjää viikatemies mun nurkissain.
Jätä edes perjantai ja lauantai. Hoidan rästiin jääneet työt.
Joisin baarin tyhjäksi ennen kuin sirpin päähäni lyöt.
Ja ehkä vielä lauantaina ehtisin vielä rakkaani luona käymään.
Kertoisin asioita, joita tiedä ei hän. (suattaa yllättyä)
Aurinko maalaa taivaanrantaani ristin,
voimilla viimeisillä kylmänpierun puristin ja itkin….
Ei sääret suorat enää penikoi, viimein tajusi luoja minkä loi.
Ja joi. Ja juo, kunnes potkaisen tyhjää…

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu