Peikko alkoi ihan ryömimään tässä toisessa osassa. Taitaa jo kalman kellotkin kolkahtaa.
Ehkä paras näistä teidän biiseistä, joita olen tässä parituntia tutkinut puutikulla. Uusimmista tuotteista alkuunpäin kulkien. Tässä mennään jo melkein etnorokin puolelle ajoittain. Pekka Pohjolan hahmoko siellä taustalla ja Jukka Gustafsson ja Ilpo Saastamoinen ja Jukka Tolonen ja Pohjan Tahti ja Kebnekaise kurkkii metsän pimentoon ?

Todellakin soundi kolahtaa. Kuullostaa justiinsa LP kamalta. Ottaa yleisesti ottaen päähän tuo nykyajan muovisoundi ja otosten korjailu protoolsilla....
Hieno kitarasoundi ja Nick Mason -tyylinen rummuttelu. Eipä juuri pahaa sanottavaa ole.

Kakkososaan saavuttaessa ollaankin hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa, mutta sitäkin syvemmissä. Pessi toimii edelleen kybällä!

Samperi, sumuverho nakattiin heti silmille.

Kylmän kostea nihkeys iski iholle, kalman kynnet raapivat syvät jäljet sydämen tienoolle, Tuonelan portit lonksuivat äärettömyydessä.
Manan maja petasi siskonpetiä tulijoille...

Hurjaa tunnelmointia vähin elein, loistavaa !

Tässä on oikeasti vahva toispuolisuuden tuntu..jopa kammottava osin...