Hihihi, kliseinen kitarakomppiko? Joo! Ei vaan, jokaisella neofolk-artistilla on varmaan oikeus tehdä noihin sointuihin biisi tai pari sillontällön. Mielettömän hieno tunnelma täs, noi perkussiot on ihania. Jousia käytetään tyylitajuisesti. Siis ai että, ainakun nuo kaiutetut rummuniskut tulee, meininki on vaan niin huipussaan. Useita erilaisia melodioita päällekäin, luo mahtavia harmonioita. Tässä on sitä talvisen metsän tunnelmaa, sielläkin on niin paljon aisteja kutkuttavia elementtejä, että ne kietoutuu samankuuloiseksi harmoniaksi korvissa. Sanotukset on aika lohduttomat, erikoinen kontrasti edellisiin kappaleisiin.